Soittolistat ja radio-osaaminen
12. toukokuuta 2008 klo 17.56 | Kirjoittaja: Jyri Väätäinen
Kaikki me tiedämme sen, että miltä se soittolistalta tuleva musiikki tuntuu tai oikeastaan miltä se kuulostaa. Radio on erittäin hieno keksintö mutta valitettavasti olisin enemmän tyytyväinen, jos Suomessa olisi osaamista radioalalla ja jos levy-yhtiöt antaisivat soitettavaksi musiikkia laajemmin.
Tällä hetkellä suomalaisesta radiosta tuleva musiikki on sellaista musiikkia, jollaista voi kuunnella korkeintaan taustamusiikkina, eikä välttämättä aina taustamusiikkinakaan. Itse esimerkiksi kuuntelen suomalaista radio-osaamista todella harvoin tosissani, joskus on vain hyvää eläytyä pakkosyöttömaailmaan.
Alkusanat
En tarkoita sitä, että suomalainen radio olisi huono mutta se radio-osaaminen puuttuu kokonaan. Hyvät asiat pilataan tällä liiallisella tehosoitolla ja joidenkin radiokanavien juontajat suorastaan ärsyttävät. Kaikilla radiokanavilla ei ole sama meno eli esimerkiksi paikallisradiot tarjoavat vielä laadukasta ohjelmaa ja musiikkia. Omasta mielestäni radioaaltojen laatua on parannettava, koska potentiaalisia kuuntelijoita on olemassa.
Radiokanavien tarkoituksena on pääsääntöisesti kuitenkin esitellä uutta tai uudehkoa musiikkia mutta tällä hetkellä ainakin Suomessa tällainen esittely ei toimi, eikä ole koskaan toiminutkaan. Vai kuunteleeko joku mielellään samoja biisejä päivästä toiseen ja viikosta toiseen ja parhaimmillaan vuodesta toiseen Radio Novan tapaan? Sitä päivää ei ole vielä ollutkaan moniin vuosiin, jolloin Radio Novan musiikkitarjonta olisi kuunneltavaa.
Soittolistalta soittolistamusiikkia
Radioaaltojen musiikkitarjonta on köyhää ja näyttäisi köyhtyvän entisestään. Useimmilla radiokanavilla soittolistat esittelevät niin ikään soittolistamusiikkia, jota soitetaan kuukausia ja parhaimmillaan vuosia muutamia musiikkimuutoksia lukuun ottamatta. Kaikenlaiset hittiraadit antavat sellaista vaikutelmaa, että kuuntelijoilla olisi valta valita soitettavan musiikin.
Näin ei asia missään nimessä ole. Käytännössä soitettavan musiikin valitsevat levy-yhtiöt. Jos et ole samaa mieltä, niin kysy itseltäsi yhden kysymyksen. Kysymys tulee seuraavassa lauseessa, joten lue lause tarkkaan. Miksi radioaalloilla soivat aina samat kappaleet ja samoilta artisteilta, miksi ylipäätään soittolistat ovat olemassa? Jos vastausta ei tullut, niin vastaus on seuraavassa kappaleessa.
Kaikki tämä on rahan takia. Halutaan, että radiokuuntelijat ostaisivat kokonaisia CD-levyjä. Moni radiokuuntelija saa soittolistan avulla hermot koville ja hän alkaa etsiä ratkaisuja. Yleisin ratkaisu on se, että ostetaan vaikkapa Rihannan musiikkia, koska tiedetään todella hyvin, että tällainen artisti on suosittu ja ennen kaikkea haluttu.
Levy-yhtiöt siis päättävät radioaaltojen soitettavasta musiikista. Soittolistoilla saadaan potentiaalisia kuluttajia ostamaan musiikkia ja tällä tavalla rahaa virtaa kuluttajan lompakosta kaupan kassaan. Jos radiokanavat soittaisivat oikeasti monipuolista musiikkia, niin levymyynti olisi vähäistä. Radiokanavien tehosoitto saa siis radiokuuntelijat ostamaan musiikkia ja ilman tällaista tehosoittoa levymyynti olisi heikkoa.
Radio-osaaminen puuttuu
Soittolistat häiritsevät mutta se ei johdu radio-osaamisesta. Itse asiassa jokainen musiikkipäällikkö olisi voinut pitää musiikkivalikoimaansa monipuolisena mutta tällainen asia ei sitten olisi levy-yhtiöiden mieleen. Tämä olisi myös kyllä kallista itse radiokanavalle mutta täysin mahdollista kuitenkin. Itse en ainakaan yhdistäisi radio-osaamista soittolistoihin.
Varsinainen radio-osaaminen eli esimerkiksi ohjelmatarjonta on sitten pahasti pielessä. Radio-osaaminen on Suomessa sellainen osa-alue, jota ei hallita. Jokaisessa radiokanavassa on omat ongelmat, toisaalta kaikille sopivaa radiokanavaa ei ole vielä tehtykään. Ainakin ohjelmallisesti suomalainen radio on huono. Itse asiassa Suomen radiokanavilla on liian yksinkertainen ohjelmakartta.
Jokaisella radiokanavalla on aamut, keskipäivät, iltapäivät ja illat mutta voiko niiden tilalla olla jotakin ainutlaatuisempaa? Miltä tuntuisi se, että aamuisin suomalaisessa radiossa olisi huumoria tai vaikkapa asiajuontoa aiheeseen liittyvän musiikin seurassa? Miltä tuntuisi se, että keskellä päivää radiossa olisi soinut pelkästään työpäivää piristävä musiikki? Tai miltä tuntuisi se, että kuuntelijoilla olisi valta valita soitettavan musiikin toiveilla, jotka eivät nojautuisi pelkästään soittolistamusiikkiin?
Ainakin teoriassa tämä olisi mahdollista mutta nämä levy-yhtiöt tavalla tai toisella estävät tällaisen ajattelutavan. Monet suomalaiset ovat myös kuunnelleet suomalaista radiota niin paljon, että tällä hetkellä heidän mielestä suomalainen radio on täydellistä. Tämä on jonkinlaista aivopesua, sillä ei radiokanavat turhaan itseään ylistä. Hyvä esimerkki on Radio Rock, jossa kuulemma soitetaan mitä halutaan.
Soitetaan mitä halutaan on harhaanjohtava väite. Ensinnäkin se ei pidä paikkaansa ja toisekseen ei kannata väittää sitä, mistä ei voi pitää kiinni. Radiossa ja valitettavasti monissa muissa medioissa harrastetaan tällaista pakkosyöttöä. Jos Radio Rock soittaa mitä haluaa, niin miksi radiokanavan soittolistalla notkuvat aina samat kappaleet ja päivästä toiseen?
Loppusanat
Soittolistoja ja radio-osaamista on nyt käsitelty monen eri näkökulman avulla. Tosiasia on se, että soittolistoja ei pidä sekoittaa radio-osaamiseen. Näillä asioilla ei ole mitään yhteistä, vaan takana ovat yksinkertaisesti levy-yhtiöt. Omasta mielestäni on siis täysin turha väittää, että soittolistojen köyhyys olisi kiinni radio-osaamisesta. Soittolistojen köyhyys johtuu vain ja ainoastaan levy-yhtiöistä.
On kuitenkin ilman muuta selvää se, että suomalaista radiota ei nykyään voi kuunnella. Soitettava musiikki koostuu samoilta artisteilta ja soittolistalla on samojen artistien samoja biisejä. Tällainen fakta ei johdu radio-osaamisesta, vaan se johtuu levy-yhtiöistä. Levy-yhtiöt haluavat menestyä ja millä muualla sen menestyksen toteuttaa kuin määrittämällä radiossa soitettavat biisit.
Tällä hetkellä on pehmeitä suosikkeja, monipuolisia hittejä, soitetaan mitä halutaan -radiokanavia ja kaikenlaisia muita radiokanavia. Kaikkia näitä yhdistävät kuitenkin soittolistat, radio-osaamisen puute ja se, että musiikkitarjonta on levy-yhtiöiden ansiosta todella köyhää. Uskallatko käynnistää radiovastaanottimesi, entä voitko kuvitella kuuntelevasi radioaaltojen tarjontaa myös ensi vuonna tai vaikkapa viiden vuoden kuluttua?
Aiheeseen liittyvää
Artikkeliin mahdollisesti liittyvät muut kirjoitukset.
Kategoriassa 
Avainsanat: 13 kommenttia julkaisuun “Soittolistat ja radio-osaaminen”
Jätä kommentti
Kirjoitusohjeita
- Huomioi toisten mielipiteet ja ymmärrä, etteivät kaikki voi olla samaa mieltä kanssasi.
- Ole kohtelias ja huomaavainen, äläkä tarkoituksella provosoi tai loukkaa muita kirjoittajia.
- Muista, että kirjoittajana olet rikos- ja vahingonkorvausoikeudellisessa vastuussa viestiesi sisällöstä.
- Lue tarkemmat keskustelun säännöt ennen kommenttien lähettämistä Mediablogiin.
Kaikki kommentit moderoidaan. Tällä hetkellä 3 kommenttia odottavat moderointia. Toimitus varaa oikeuden poistaa asiattomat kommentit. Kaikki roskat estetään Akismetin avulla. Akismet on suojannut blogia 23 319 roskakommentilta.
“Suomen Ääni- ja kuvatallennetuottajien toiminnanjohtaja Arto Alaspään mukaan jatkuvasti lisääntyvä radiosoitto vähentää äänitemyyntiä.”
http://tkub015.diak.fi/artikkeli?id=1669
Itse olen aika tavalla samaa mieltä Radio Helsingin Paula Salovaaran kanssa; jos artistin musiikkia soi radiossa harvemmin, on kynnys ostaa artistin cd tällöin korkeampi.
Jos taas jonkun artistin musiikkia soi radiossa koko ajan viikosta toiseen, kyllästyy siihen helposti eikä levyä silloin tule niin helposti ostettua. Vaikkakin toisaalta olet oikeassa siinä, että jatkuva radiosoitto saa artistin kuulumaan halutulta ja onhan se mainosta tavallaan samalla… Mene ja tiedä sitten…
Olen samaa mieltä tässäkin asiassa. On aivan ymmärrettävää se, että jos radiossa soitettaisiin biisejä harvemmin, olisi CD-levyjen myynti korkeampaa. Käytännössä tämä voisi olla juurikin näin.
Toinen jo mainitsemani asia on se, että nykyisellä tehosoitolla annetaan ymmärtää, että radiossa soiva musiikki on erittäin haluttua musiikkia. Tämän ansiosta levyt myös menevät kaupaksi.
Tosi asiassa on kuitenkin vaikeaa sanoa sitä, että mikä asia olisi totuudenmukaisempi eli se, että tehosoitto nostattaa myyntiä enemmän vai se, että vähäinen soitto nostattaa myyntiä enemmän. Mene ja tiedä -tapaan sanon minäkin.
Radio-osaaminen? Mitä se on? Ja todellakin!
Soittolistat ovat oma tieteen ja taiteen lajinsa ja niitä helppo kritisoida.
Olisin tässä kaivannut vähän perusteluja a)miksi soittolistat ovat sitten käytössä kaikilla b) mitä sitten on “radio-osaaminen”
Väitän, että tehosoitto lisää äänitemyyntiä, ainakin jossakin määrin. Vai voitko rehellisesti väittää ettei esim. uuden Lauri Tähkän yli 120 000 kpl levyn myyntiin ei olisi radioiden tehosoitolla vaikutusta.
Kaikkia asioita on käsitelty jollakin tavalla tässä artikkelissa. Soittolistoja on helppo kritisoida, koska yksikään suomalaisen radion soittolista ei ole hyvä. Soittolistoja käytetään levymyynnin edistämiseen, kuten artikkelistakin käy ilmi.
Juuri tästä puhutaan edellä olevissa kommenteissa ja itse asiassa artikkelissakin. Soittolistat edistävät levyn myyntiä se on näin, se tulee olemaan näin ja se on ollut näin.
Elvyttäisin MusicTv:ltä tutun 3 from 1 -ohjelman idean suomalaisiin radioihin. Enemmän tai vähemmän ajankohtaiselta artistilta kuultaisiin 10-15 minuutin sisällä kolme toimittajan valitsemaa esitystä. Iskelmä- ja pop-musiikkia soittavien radioiden kiivas nopeatempoisuus suorastaan vaatii tällaista.
Musiikkityylin ja -esiintyjän vaihtuvuus kappaleittain sopi ilmapiiriltään nuorison rockilliseen Radiomafiaan, sieltä osin Novalle siirtyneeseen ohjelmakulttuuriin sekä puhesisällön kautta profiloituvaan Radio Suomeen. Ainakin Iskelmälle kannattaisi toimittajien luoda musiikillisesti mielekkäitä ohjelmakokonaisuuksia, joissa artisteihin ja heidän musiikkiinsa ehtisi paremmin tutustua. Tanssilavojen solisteiltä olisi kiva kuulla vaikka kaksi tai kolme kappaletta kerralla. Yle ja Radio Suomi voisivat astua toki aloitteellisesti suunnannäyttäjän rooliin radion musiikkikulttuurin uudistajina.
Radio Suomeen jäisi “3 from 1″:n tarvitsemat 10 minuuttia lähetysaikaa vapaaksi klo 17.20-17.30, jos klo 17.20 alkava urheiluradio vaihtaisi ohjelmapaikkaa tai sisältyisi tiivistettynä uutislähetykseen. Lyhyt urheiluosuus palvelisi myös Yle Radio 1:n ja Radio Peilin kuuntelijoita.
Vuosia sitten 3 from 1 -tyyppinen musiikkituokio sijoitettiin Radio Suomen kesään ohjelmakartalla klo 17.50-18.00 välille.
Hyviä ajatuksia. Iskelmän ohjelmistoon, kuten moneen muunkin radiokanavan ohjelmistoon tarvittaisiin uusia erikoisohjelmia. Tällä hetkellä erikoisohjelmia on minusta erittäin vähän ja niitä tulisi saada lisää.
Jossain määrin on makuasia, täyttäisikö “3 from 1″ -tuokio musiikin erikoisohjelman kriteerit. Sisältönä voisi olla radiokanavan muutenkin soittamia kappeleita, jotka olisi järjestetty erilaisella tavalla. Ehkäpä jossain vaiheessa radioyleisö kyllästyy siihen, että musiikkityyli vaihtuu nopeatempoisesti kappaleesta toiseen. Toisinaan tyyli pysyy samana, mutta esiintyjän vaihtuminen tuntuu tarpeettomalta tai esiintyjät eivät erotu riittävästi toisistaan. Siksi samalta esiintyjältä voisi huoletta soittaa useamman esityksen kerralla.
Minusta pop- ja iskelmäkulttuurin erikoisohjelmia jo tällä hetkellä sopiva määrä Radio Suomen ohjelmistossa. Lisäksi Ylen arkistosta löytyy paljon materiaalia, jota ollaan laajemmin avaamassa myös yksityisten radioiden käyttöön. Tällä hetkellä en näe tarvetta sille, että muut radiokanavat työstäisivät tyyliltään samanlaisia iskelmä- ja pop-musiikin dokumentteja taajuuksilleen.
On totta, että jossain määrin olisi hyvää se, että artistien musiikkia olisi soinut myös niin sanotusti perä perään. Itseäni ei toisaalta haittaa yhtään se, että artistien musiikkia soitetaan sekoitettuna.
Erikoisohjelmia on Ylen radiokanavilla tarpeeksi mutta kaupallisilla radiokanavilla niitä voisi olla enemmän. Tällaisenaankin erikoisohjelmien tarjonta kaupallisilla radiokanavilla on minusta riittävä.
Radio Suomessa Iskelmän ja Radio Novan tavoin on puheen ja musiikin ajallinen osuus sekä puheen asiasisältö suhteellisen riippumaton siitä, kuka kanavaa milloinkin juontaa. Musiikkijuontamisen eri tyylien hyödyntäminen onkin tehokas keino luoda ohjelmavirtaan vaihtelevuutta tunnelman tasolle.
Radion musiikkijuontamisen tyylit voisi ryhmitellä sen mukaan, onko musiikki vai puheilmaisu tunnelmaltaan ohjelmakokonaisuutta hallitsevampi osa.
tyyli-A:
1) Biisin loppujuonto lähtee suhteellisen lievästi mukaan tunnelman tasolla säveltaiteelliseen jännitteeseen ja musiikilliseen ideaan
2) Biisin loppujuontoa seuraa tai siihen yhdistyy värikäs kielikuva, mukaansatempaava tiedote tai tarina, tunnelmallinen sanonta tai kiehtova puhetyyli, joka jää pitkäksi ajaksi hallitsemaan ohjelmavirran tunnelmaa. Samalla edellisen biisin säveltaiteellinen jännite sekä musiikillinen idea ja tunnelma tehokkaasti vaientuu tai unohtuu radionkuuntelijan mielessä.
3) Taajuudella alkaa uusi biisi. Puheilmaisulla luotu tunnelma yhä hallitsee ohjelmakokonaisuuden ilmapiiriä kauas biisin alun yli tai jopa yli koko kappaleen.
4) Uuden biisin alkujuonto lähtee suhteellisen lievästi mukaan tunnelman tasolla biisin säveltaiteelliseen jännitteeseen ja musiikilliseen ideaan. Päinvastoin uusi biisi tuntuu lähtevän puheilmaisun mukaan, mikäli radionkuuntelija oivaltaa jonkin ns. aasinsillan näiden välillä Tunnelmapuolella näin korvataan juontojen ja biisien välisten asiayhteyksien puutteita, joita aiheuttavat erityisesti soittolistojen orjailu sekä konemaisesti valittu musiikki
Minun korviini tätä musiikkijuontamisen tyyliä edustaisivat Mikko Kekäläisen ja Hanna Rytin ohella Juha Blomberg (Radio Suomi), Timo Virkkula (Iskelmä) ja Sari Seppälä (Radio Nova).
tyyli-B:
1) Biisin loppujuonto lähtee tunnelman tasolla korostuneen paljon mukaan säveltaiteelliseen jännitteeseen ja musiikilliseen ideaan
2) Biisin loppujuontoa seuraa tai siihen yhdistyy kielikuva, tiedote, tarina, sanonta tai puhetyyli, joka voi olla hyvinkin värikäs ja ansiokas monin tavoin. Kuitenkin puheilmaisussa on jokin ulottuvuus, joka säilyttää musiikin ylivallan tunnelman tasolla.
3) Taajuudella alkaa uusi biisi. Edellisen biisin tunnelma yhä hallitsee ohjelmakokonaisuutta uuden biisin alkuun asti, alkuosan yli tai jopa yli koko uuden kappaleen.
4) Toisaalta tyyli-B:n juontaja lähtee biisin alkujuonnon tunnelmassa korostuneen paljon mukaan uuteen säveltaiteelliseen jännitteeseen ja musiikilliseen ideaan. Mahdollisesti uusi biisi vaientaa edellisen biisin säveltaiteelliset jännitteet tai täydentää niitä.
5) Kuultu loppujuonto + puheosuus + alkujuonto –paketti on korostuneesti täydentänyt kahden biisin musiikillisia jännitteitä. Juontajan työ ja kuuntelijan luovuus jälleen yhdessä korvaavat soittolistojen orjailuun ja konemaisesti valittuun musiikkiin liittyviä ongelmia.
Tätä musiikkijuontamisen tyyliä mielestäni edustaisivat Sanna Kojon ohella Minna Hakala, Juha Roiha (Radio Suomi), Pertti Salovaara (Radio Nova) ja yleensäkin monet -90-luvun tunnetuimmat musiikkijuontajat Radiomafian vuosilta ja Radio Novan alkuajoilta.
tyyli-C
1) Tilanteen mukaan musiikkia juonnetaan huomattavan vaihtelevasti sekä A- että B-tyylillä. Tällöin musiikkia ja puhetta sisältäviin ohjelmiin tai jopa yhteen juonto-osuuteen muodostuu kokonaistunnelmaltaan selkeästi erilaisia vaiheita.
2) Monilla tyyli-C:n edustajilla on takanaan mittava ura nimenomaan musiikkijuontamisen tehtävissä
Tätä musiikkijuontamisen tyyliä mielestäni edustaisivat Antti Korhonen, Iiris Mattila (Radio Suomi), Kimmo Vehviläinen, Kati Hyttinen (Radio Nova) ja Hannu Aholaita (Iskelmä).
Kiitoksia jälleen hyvästä kommentistasi. Radio Suomen juontajat asiansa kyllä osaavat ja hienoa huomata, että olet maininnut esimerkiksi muutaman Iskelmän tai vaikkapa Radio Novan juontajan. Kaiken kaikkiaan mainio tyylijako, kiitos tästä.
Nimenomaan musiikkijuontajana Juha Roiha mielestäni edustaa -90-lukulaista tyyli-B:tä. Katson, että kirjallisuusohjelman juontaminen ei ole musiikkijuontamista. Pikemminkin kyse on puheohjelmasta, jossa musiikki on lisäkkeenä. Kirjallisuusohjelmien juontajana Roiha edustaisi kirkkaasti tyyli-A:ta tai C:tä, mikäli puheosuudet nähtäisiin musiikkijuontamisena.
Yleensäkin toimittajia kuullaan radiossa muissakin rooleissa kuin musiikkijuontajina. Edellä esittämäni arviot koskevat siis ainoastaan musiikkijuontamista. Arvioni eivät koske esim. asiaohjelmien ja asiapohjaisten teemailtojen juontamista.
Olet aivan oikeassa, sillä tällöin kysymys on puheohjelmasta, jota rikastuttavat erilaiset musiikilliset lisäykset. Radio Suomi on kaikkiaan onnistunut radiotaajuus.