Asiaa Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuudesta

Tšernobylin ydinvoimalaonnettomuus tapahtui lauantaina 26. huhtikuuta vuonna 1986, Ukrainassa. Tästä päivästä lähtien se tapahtuma oli kaikkien tiedossa. Se on todella surullista, että esimerkiksi yllä olevassa kuvassa oleva Pripjat-kaupunki muuttui muutamassa päivässä aavekaupungiksi. Yllä oleva kuva ei ole minun ottama eli alkuperäinen valokuvan lähde kaikkine muine mielenkiintoisine ajatuksineen tapahtuneesta löytyy täältä. Kuvanlähde on ainakin mainittu ja luin sivustolta, että kaiken materiaalin saisi muutenkin käyttää vapaasti, laitoin kuitenkin varmuuden vuoksi paluulinkin, niin ei tule epäselvyyksiä kenellekään.

Tapahtuma on erikoinen, koska ennen onnettomuutta kaupungissa oli täyttä elämää. Siellä käytiin koulua, siellä tehtiin työtä, siellä oltiin, siellä asuttiin ja ehkä jopa viihdyttiin. Ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen kaupunki muuttui; ihmiset pakotettiin lähtemään. Kaikki uskoivat, että he palaavat vielä omalle tontille mutta näin ei ole käynyt. Nyt kaikissa tärkeimmissä paikoissa varkaat ovat jo vierailleet, enää ei ole mitään varastettavaa. On vain kaupunki, jossa ei asu kukaan. Säteilyn määrä on varmasti suuri eli jo sen takia siellä ei kannata asua. Minua koko tapahtuma koskettaa niin paljon, että oli vaan pakko alkaa kirjoittaa tällaisen merkinnän.

Aavekaupunki Pripjat

Ketään ei varmastikaan naurattanut. Kerran se tapahtui ja sitten omasta asunnosta oli määrä lähteä. Silloin kukaan tuskin ole edes miettinyt sitä, että mitä ottaisin mukaan, koska lähdettävä oli heti. Varmasti on jäänyt ovia ja ikkunoita auki. Ehkäpä jopa pyykit parvekkeelle ja ruoka kaikkine tavaroineen. Ihmiset olivat uskoneet siihen, että he palaavat kotiin mahdollisimman pian. Näin ei ole kuitenkaan käynyt. Ydinvoimalan ydinreaktori käytännössä räjähti ja sitä kautta esille tuleva haitta-aine sai aikaan niin suuret vahingot, että säteilyä alkoi olla ilmassa jopa Suomen alueella jo seuraavana päivänä.

Se tapahtui yllättäen, kukaan ei osannut varautua. Koko kaupunki tyhjeni ja nykyään kaupunki on niin hiljainen, että jos sinne tutustumiskierrokselle pääsee, niin olo muuttuu aika nopeastikin erikoiseksi. Minulla ei ole kokemusta asiasta ja olisi toki mukavaa kaupungissa vieraillakin mutta pelottaa kyllä säteilyarvo ja ennen kaikkea se hiljaisuus. Ajattele liikkuvasi kaupungissa, jossa ei asu ketään ja jossa ei juurikaan ole mitään muuta kuin tyhjiä ja vaurioituneita rakennuksia. Puut kasvavat jopa talojen sisäpuolella ja paikallinen luonto on muutenkin sekaisin siitä valtavasta säteilymäärästä.

Minulla on nyt mielessä kysymys ja se kuuluu näin, asuukohan siellä Pripjat-kaupungissa ja sen lähialueilla kukaan? Varmasti asuu mutta kuka ja missä? Asuukohan siellä kenties useita ihmisiä? Sitä ei varmaankaan tiedä kukaan. Koko kysymys tuntuu olevan niin järkyttävä, että minä en löydä keinoa siihen, että miten asiaa pitäisi käsitellä. Säteilyarvot ovat joissakin kohdissa ekstrasuuret ja kyllä varmasti joku siellä vielä asuu. Koko kysymys on niin jännittävä, että sen miettiminen tuottaa ainakin omalla kohdallani päänvaivaa. Koko ajatus siitä, että oikea kaupunki muuttui muutamassa päivässä aavekaupungiksi tuntuu jo aika järkyttävältä. Joskus sielläkin asuttiin mutta olosuhteet saivat aikaan sen, että alueelta oli lähdettävä.

Kyllä se asia koskettaa meitä kaikkia. Säteilyä on enempi kuin mitä sitä tavallisesti olisi tämän ydinvoimalaonnettomuuden jälkeen monessa paikassa. Pripjat-kaupungissa sitä on varmasti eniten tänään ja vielä kymmenien vuosien jälkeenkin. Ei se sieltä mihinkään häviä vuosikymmeniin ja ehkäpä joskus siellä aavekaupungissa aloitetaan elämään (kokonaan) uutta elämää. Sitä ei tosin kukaan tiedä, koska voi olla, että koko kaupunki tuhotaan. Jostain olen kuullut, että näin siellä joskus käy, kertokaa ihmeessä tarkempaa tietoa tästä. Turistikohteena Pripjat on varmasti mielenkiintoinen mutta on kaksi ongelmaa; säteily ja ennen kaikkea se, että pelko saattaa kohdata milloin vain. Minä en ainakaan voisi kuvitellakaan käveleväni kaupungissa, jossa ei asu ketään.

Maailmassa on ihmeellisiä asioita. Asia siitä, että jokin kaupunki on asukasluvultaan nolla, on jo yksi tällainen asia. Minä en ainakaan pysty kuvitellakaan kaupunkia, jossa on taloja mutta ei elämää. Siellä on hiljaista, siellä ei ole autoja, taloissa ei ole lukkoja, kaikki tavarat ovat sekaisin ja kaupungissa ei ole kelloa, siellä mitataan vain ja ainoastaan säteilyarvoja. Kyllä se koko asia on erittäin vakava ja minä olen ainakin miettinyt asiaa liian paljon mutta siltikään ajatukset eivät tunnu loppuvan. Nyt kello on jo paljon eli lopetus täytyy tehdä. Jos asia kiinnostaa, niin lue Wikipedian artikkeli sekä Pripjat-kaupunkiin kohdistuvan matkakertomuksen kannattaa myös lukea.

Loppusanat

Jotta minullakin olisi paremmat oltavat, niin toivoisin sitä, että tästä aiheesta syntyisi jonkinlaista keskustelua. Kommentteja saa laittaa. Olet vieraillut tai et, niin kerro mielipiteesi. Mitä mieltä sinä olet aiheesta? Kommentoi ja tehdään tästä hyvä mahdollisuus keskustella aiheesta. Varmasti aihe on jo käsitelty monessakin paikassa mutta mikäpä estää kertaamasta. Minua ainakin tapahtuma koskettaa edelleen ja uskon, että tällaisia ihmisiä on muitakin. Pistän vielä lopuksi kaksi erittäin vakuuttavaa videoleikettä aiheeseen liittyen. Kiitos, että olet jaksanut lukea loppuun, toivottavasti myös kommentille löytyy muutama minuutti aikaa.

Aiheeseen liittyvät videot

Avainsanat: Pripjat-kaupunki, Tšernobyl, Ukraina, Ydinvoimalaonnettomuus