Mikko Kekäläinen
16:17 Sunnuntaina, Maaliskuun 9. 2008
Tällä hetkellä kuuntelen Yle Areena -palvelun kautta Radio Suomen aamuohjelmaa. Juontajana on Mikko Kekäläinen, joka antaa kuulemma paljon hyvää huumoria. Itse asiassa tätä juontajaa en ole ennen koskaan kuunnellut ja vasta tänään olen päättänyt kuunnella. Kohta varmaan myös tiedän, että kannattiko tämä kuuntelu vai ei.
Tällä hetkellä Mikko Kekäläinen on parhaillaan äänessä. En ole uskovinani, että juuri tämä juontaja on Ylen kanavalla. Alkuvaikutelma on heikko, koska juontaja näyttäisi puhuvan vaihtelevalla äänellä, joka ottaa korviin. Toisaalta kuuntelen juontajaa vain minuutin verran ja tämän ajan perusteella en mielelläni vielä tuomiota anna. Kuuntelu siis jatkuu, ehkä kuulen vielä jotain parempaa?
Mikko Kekäläisen juontama kiekuu-ohjelma vaikuttaa perin omituiselta, koska juontaja näyttää olevan juontaja, joka pitää itseään humoristisena. Miksi juontajan pitää puhua asioista huonoin tavoin? Kenen mieleen on sellainen juonto, jossa juontaja ensin kertoo yhden asian hieman vaimeammalla äänellä ja sitten toisen asian hieman kovemmalla äänellä? Itse en voi sietää tällaista vaihtelevaa ja ennen kaikkea kiukuttelevaa ääntä.
Ymmärrän täysin, että kukko herättää varmasti joka aamu. Mikko Kekäläisen ei taas tarvitse esittää kukkoa, koska ei tämä juontaja, eikä tällä kiukuttelevalla äänellä kovin hyvää herätysapua tarjoa arkipäivien aamutunnelmiin. Aamulla jokainen toivoo heräävänsä virkeänä. Iskelmän Timo Virkkula ei taatusti herätä Iskelmäaamuissa virkeänä mutta en usko, että Mikko Kekäläinenkään tähän pystyisi.
Aamujuontajan pitää olla rento ja hauska. Juonnon pitää olla maistuvaa ja ennen kaikkea kiinnostavaa. Eri radio-ohjelmien välillä on eroja ja täytyy sanoa, että huonompaa aamuohjelmaa en ole vielä löytänyt mistään. Miksi Mikko Kekäläisen pitäisi kiukutella kiukuttelevasti kiekuu-ohjelmassa? Kuka on sanonut, että aamuohjelman on oltava sellainen, jossa ei ole mitään? Herääkin oikein kysymys ja kysymys on muotoa: onko kukaan Ylen johdosta kuunnellut Mikko Kekäläisen mitätöntä juontoa?
Olen kuunnellut monia huumoriohjelmia, useimmat niistä ovat jopa naurattaneet. Kiekuu-aamuohjelma on täynnä niin ikään hauskaa sisältöä mutta miksi ihmeessä minun pitäisi nauraa, jos yksikään juontajan kertoma asia ei ole vielä naurattanut? Äsken Mikko on puhunut putkista mutta ovatko putket nyt niin hyviä, että niitä pitää oikein markkinoida radiokanavan aamuissa?
Tämä ei ole vielä mitään, pahin virhe juontajassa on se, että hän markkinoi liikaa kiekuu-ohjelmansa. Kiekuu, kiekuu, kiekuu -sanoja saa kuulla oikeasti aivan liian paljon Mikon suusta, joskus jopa vähän hitaammin. Mutta onko Kekäläisellä jokin pakkomielle, jonka takia kiekuu-ohjelmaa pitää markkinoida kiukuttelevasti ja riittävän usein?
Itse ainakin ajattelen sitä, että Iskelmä tarjoaa maailman parasta markkinointia. Timo Virkkula (joka ei ole koskaan virkeä, yöunensa menettänyt markkinoija) vasta kaikkea markkinoikin todella hitaasti mutta uskooko Kekäläinen saavan kannatusta tässä markkinoinnissa paremmin kuin mikään muu Iskelmäjuontaja?
Ei, en sitä salaa. Mikko Kekäläisen pahin ammattitaidottomuus ei saa jäädä epätietoisuuteen. Juontaja puhuu biisien päälle. Biisien päälle puhumista harrastetaan jokaisella radiokanavalla ja se on ihan ymmärrettävää mutta kuka pakottaa Mikko Kekäläistä tekemään tämänkin asian turhauttavan ammattitaidottomasti? En ymmärrä yhtään sitä asiaa, että miten Mikko Kekäläinen jaksaa juontaa tällaisista asioista joka aamu?
Jos joku väittää, että Mikko Kekäläisen juonto olisi jollakin tavalla humoristista, niin saanen esittää yhden asian mutta sen kerron vähän myöhemmin. Millainen on hyvä huumori? Vaikea sanoa mutta hyvä huumori ei lennä ainakaan Mikko Kekäläisen suusta. Tällä hetkellä hyvää huumoria tarjoaa mikä tahansa juontaja, joka ei ole Mikko Kekäläinen. Ei en voi salata tätäkään, kuuntelen Mikkoa jo puolisen tuntia ja täytyy sanoa, että tämä juontaja on töissä paikassa, jossa hänen ei pitäisi olla koskaan.
En voi uskoa tätä mutta kuunteluni aikana en saanut mitään muuta aikaan kuin pääkipua. Ehkäpä Ylen johto ajattelee, että kiekuu-ohjelma pitäisi kuunnella lääkkeiden kanssa tai ainakin sellaisessa paikassa, josta pääsee helposti pois. Mikko Kekäläisen juontoa ei kannata pitää minään laadukkaana asiana, koska Mikko Kekäläinen ei näyttäisi vieläkään tietävän sellaisen asian kuin mikä on laadukkaasti toimitettu aamuohjelma.
Kiekuu-aamuohjelma on ärsyttävyyden lisäksi kuiva. Veikkaisin, että kaupasta saatu korppu on paljon täyteläisempi kuin Mikko Kekäläisen juonto. Itse asiassa se on suuri virhe, että Mikko Kekäläistä on päästetty pilaamaan hyvän kanavan aamuohjelmaa. Sellaista juontoa, joka luulisi kelpaavan vain kaatopaikalle. Sanotaanko näin, että heittäisin kiekuu-aamuohjelman syvimpään kaivoon. Onko kukaan muuten miettinyt sellaista asiaa kuin miten sitä ohjelmaa oikein pitäisi kuunnella, jotta välttyisimme vieroitusoireilta?
Antaisin Mikko Kekäläiselle hyvän numeron, jos hänellä olisi sisältöä ja hyvä ääni. Todellisuus ja se fakta on kuitenkin se, että mitään edellä mainituista asioista ei Mikko tarjoa. Korkeintaan Mikko Kekäläinen elättää psykiatrien lompakkoja, koska liikanautittuna Mikko Kekäläisen juonto vaatii käynnin, josta pitää hakea konsultointipalveluja ja se ilo on jo valitettavasti maksullista.
Kaikille tiedoksi, Mikko Kekäläisen juontoa saa ilmaiseksi vaikkapa Areenasta mutta miettikää toki sitä, että voisiko tätäkin aikaa käyttää johonkin parempaan asiaan? Muutama vitsi on minua jopa naurattanut, joten aivan minimiarvosanaa en pysty antamaan. Mikko Kekäläisen juonto on ajoittain myös siedettävää.


(1 ääntä, keskiarvo: 4 / 5)
Sä et vaan tajua sitä Kekäläisen huumoria. Oon nauranut ihan täysillä noille jutuille. Esim. 7.3.2008 lähetys.
“Kaikille paikkoja on…” - sydeemi ja Kirsi Piha kiihtyy nopeasti nollasta sataan “Mites muut ominaisuudet — ohjattavuus jne. “.
Huumorinkukka se paras kukka
;)
Kekäläisen huumori on tylsää. Se ei naurata ja en usko, että tällainen “huumori” kovin monen kuulijan mieleen ole. Mieti vaikka Radio Suomen formaattia ja kuuntelijakuntaa.
Minusta maailman paras huumoriohjelma koskaan on ollut Kivelän ja Vesterisen ohjelma radiossa. Siinä oli hauskaa huumoria joka kerta, ohjelma vaan lopetettu. Onneksi tietokoneellani sentään tallenteita niistä ohjelman huumoriosioista. Kekäläisen huumori, jos sitä huumoriksi voi edes sanoa, ei ole kovin kaksista.
Aikuiset ihmiset kyllä ymmärtävät Kekäläisen huumorin - joskus vielä ymmärrät
Mainitsemasi ohjelma on teinien mieleen. Lapsellinen ohjelma - luokaton tuo Kivelän ja Vesterisen ohjelma - tuskin mikään menestys oli, kun ei tuon kauempaa jatkunut.
Vaikka täytyy sanoa, että tuo “putkijuttu” ei kyllä naurattanut minuakaan, se oli lähinnä typerä. Mutta muut tuon aamunjutut - superhauskoja, sopii juuri tuohon aikaan päivästä. Ei välttämättä sopisi esim. päiväsaikaan.
Makuasioista ei kannata kiistellä. Käytännössä mielipiteitä tästä juontajasta on yhtä monta, kuin on kuulijaakin kyseisen ohjelman aikana. Jos minä en ymmärrä tätä huumoria, niin ei sitten ymmärrä moni muukaan.
Monet aikuisetkin pitävät tämän juontajan huumoria “huumorina”. Jos Yleltä pitää mainita paras huumoria sisältävä ohjelmaosio, niin se on ehdottomasti Puopolon huumoriohjelma. Siinä on sentään jotakin hauskaa, eikä Puopolon yritelmä sisällä tasapaksua huumoria koko ohjelman ajan.
Kyllä se Mikko Kekäläinen on mielestäni no jaa -tunteita herättävä juontaja, joku toki saattaa tuostakin juontajasta tykätä. Kaikki eivät vaan pidä hänestä juontajana, minun kanssa samaa mieltä olevia on monta. Samaten sinun kanssa samaa mieltä olevia on monia henkilöitä.
Voicen lopetettu viritelmä oli sen takia “lapsellinen” koska Voicen enemmistö kuulijoista ovat nuoria. Tuskin heille aikuisille suunnattu huumoriohjelma olisi mieleen. Teemu Vesterinen ja Niko Kivelä ovat suosittuja koomikkoja.
Sana nuoriso on yksikkömuoto.
Joka tapauksessa Voicen ja Ylen vertaaminen sisällöissä on vähän sama kuin vertailisi Ladaa ja Mersua. Molemmat haisevat (erityisesti vanhat yksilöt), mutta toisella on toista parempi status.
Näin on, oikeassa olet. Ajatusvirheitä pääsee joskus tekstiini ja vaikka luen kaikki kirjoitetut tekstini lävitse julkaisun jälkeen, aina eivät kaikki virheet tule huomatuksi. Kiitos huomautuksesta, ajatusvirhe on nyt korjattu.
Tänä yönä M. Kekäläinen juontaakin Yöradiota pitkästä aikaa.
Vielä enemmän on yllättänyt Outi Kaartamon paluu Ylen taajuuksille ja nimenomaan Yöradioita juontamaan. Hetken totuttelua taitaa vaatia, että osaa mielessä yhdistää Outin äänen ja Radio Suomen musiikkiformaatin toisiinsa.
Ylen nettisivuilta löysin tiedon, että Kekäläinen ‘on syntynyt joskus 70-luvun loppuhämärissä’. Juuri niin kuin pelkäsin. Kolmekymppinen mies ja jutut sen verran suolesta, että niillä saa pisteitä varmaan vain 70 vuotta täyttäneiltä.
Kiitos tästä mielipiteestä. Hyvin kiteytetty kommentti pieneen tilaan, joka myös pitää paikkaansa aika hyvin. Mikko Kekäläinen on kyllä huono juontoja ja sen huumori hipoo jatkuvasti nollaa.
Minusta Kekäläisen puheilmaisu edustaa mielenkiintoista sekä rohkean luovaakin huumorin ja asian, toden ja mielikuvituksen sekoitusta asiapainotteisella kanavalla.
Kekäläisen ohjelmissa musiikin ja juontojen tasaveroinen asema korostuu. Juonto-osuus poikkeaa tai täydentää tunnelmaltaan edeltänyttä kappaletta usein hyvinkin merkittävästi. Samaa musiikkijuontojen tyyliä edustaa myös Radio Suomeen paluuta tekevä toimittaja Hanna Ryti, joka on radion lisäksi luonut uraa teatterialalla. Kekäläisen ja Rytin ohjelmat ovatkin tunnelmaltaan hieman rinnastettavissa puheelle rakentuvaan näyttämötaiteeseen.
Päinvastaista musiikkijuonnon tyyliä Radio Suomessa edustaa toimittaja Sanna Kojo, jonka luotsaama ohjelma-aika etenee korostuneemmin musiikin ehdoilla. Biisien loppujuonnot jättävät musiikillisen jännitteen ja tunnelman korostuneemmin sävyttämään puheosuutta tai jopa kokonaista puheohjelmaa. Näyttämötaiteessa tunnelma olisi lähempänä musikaalia.
Olet aivan oikeassa tässä. Minusta tosin Kekäläisen ohjelma on välillä todella kuuntelukelvotonta. Olen kyllä samaa mieltä siinä, että juonto on todellakin kuunneltavaa asiapitoisella radiokanavalla. Aina en tosin Mikkoa jaksa kuunnella.